Oi voi kun olen ollut laiska kirjoittelija. Syyslomakin ehti olla ja mennä ja nyt on jo toinen päivä koulua takana. Paljon kaikkea on tapahtunut, mutta pääsyy, miksi en ole postailemaan tullut on kuvien häpeällisen pieni määrä. En ole vain jaksanut raahata kameraa mukana. Tai sitten olen unohtanut sen kuten kävi yli kaksi viikkoa sitten perjantaina kun mentiin ryhmän kanssa syömään Vapianoon.
Syysloma meni mukavasti, näin kavereita, vierailtiin perheen kanssa sukulaisilla, nukuin paljon ja rentouduin. Ladattiin Netflixin kokeiluversio ja syyslomalla ehtisinkin kattoa useamman kauden eri sarjoja sekä monia leffoja. Tälläkin hetkellä Netflix koukuttaisi :D Syysloma hieman kuitenkin kyseenalaistui kun ensilumi satoi ja muutenkin suurin osa lehdistä on Salossa pudonnut. Olin ihan kummissani kun loman jälkeen palasin pääkaupunkiseudulle ja täällä on jopa muutama vihreä puu!
Höpinää siis vain tälläkin kertaa kun pakko tulla välillä päivittelemään, vaikka kuvasato on minimaallinen.
Se ihanan vapauttava fiilis kun kävelee viimeisestä kokeesta...
Elämäni ensimmäinen koeviikko on viimein ohi! Alkoi siis viime maanantaina ja viimeinen koe oli tänään. Oon aina saanu sellasen käsitteen, että koeviikko olisi ihan hirveä, mutta mun mielestä tää on ihan hirmu hyvä stydeemi :D Kaikki stressaaminen jää yhdelle viikolle ja koulupäivät on yberlyhyitä nii, että helpoimpina päivänä tuntuu kuin lomaa olisi. Ehdin käydä esimerkiksi lenkillä ihan rauhassa viime viikolla joskus keskipäivällä, ah autuutta. Toki ennen haastavimpia kokeita on järkyttävä tuskastuminen (kuten eilen), mutta senkin tuun tulevaisuudessa toivottavast välttää kun oikeesti vaikka lukis niitä sanoi ku ne tulee...
Tänään saatiin kans suurin osa kokeista takaisin, kaks viellä maanantaina, jäiks. Kokeet meni kuitenkin paremmin kuin odotin, ihan sitä samaa perustasoo, mitä yläasteellakin. Jotku aineet tietty toisii vahvemmat ja helpommin opittavissa. Nyt oon vaan niin iloinen kun ei tarvii enää joitain aineita koskaan lukee! Mah-ta-vaa.
Sain jotenkin pidettyä itseni ainakin suurimmilta osin poissa koneelta. Suuri saavutus. Jotenkin sitä aikaa vaan silti tuhlattua mitä oudoimpiin asioihin. Yhtäkkiä huomaa, että voisi järjestellä kirjat, pyyhkiä penaalin kynät yms. Taitaa olla tuttua? Jotenkin vaan ihmettelen, että tässä samassa tekosyy-paljoudessani en ole kuitenkaan kuvaillut juuri ollenkaan :o Kerrassaan kummallista.
Ja lokakuussa mennään. Aamut on jäätäviä ja sompailen päivittäin, että laitanko ohuen syystakin vai paksun untuvatakin. Hankalia valintoja elämä täynnä. Nyt kuitenkin otan pitkästä aikaa rennosti ja aloitan lehtien lukumaratoonin. Au revoir!
:Flickr ei jostain tyhmästä syystä toiminut niin tungin kuvat bloggerin kautta -.-
Googlailkaapas hetki sanaa onnellisuus. Tuloksina löytyy erilaisia määritelmiä niin psykologian, filosofian ja biologian saroilta. Löytyy myös terveyskirjaston artikkelia, Iltalehden uutisoimia tutkimuksia kuin myös runoja sekä mietelauseita. Meille siis kerrotaan mahdollisimman monesta lähteestä, että miten meidän pitäisi käsittää tuo outo sana. On helpompi vastata "Mitä kuuluu"- kysymykseen nopeasti "Hyvää" kuin vastata kysymykseen, että onko onnellinen. No, oletteko te onnellisia?
Kukaan on tuskin aina onnellinen, mutta jokaiseen päivään kuuluu silti suuria taikka pieniä onnellisuuden hetkiä, jos ne oppii vain havaitsemaan. Näin syksyllä ne ainakin itselläni korostuvat kun niihin kiinnittää vain huomiota kaiken kiireen keskellä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en voisi olla onnellisenpi kun kirjoittelen tätä kuunnellen spotifyista Lazy sunday- soittolistaa ja mutustellen muroja. Suon itselleni aamun ilman ajatuksia koeviikosta, opiskelusta tai mistään pakko tehdä- jutuista.
Kuten oiva sanonta kuuluu "Dont worry, be happy", otetaan mekin ilo ja onni irti hetkistä, jotka helposti masentavat. Sen sijaan siis, että murehtisi kuinka kesä loppuu ja talvi tulee kera pimeyden ja kylmyydeen niin sitähän voi sytytelläkynttilöitä, kääriytyä lämpimään vilttiin, juoda jotain lämmintä ja nauttia. Tai mennä pitkälle lenkille ja nauttia kun vaatteet eivät kuumuudesta tarraa ikävästi ihoon. Juuri edellä mainitut asiat ovat mielestäni syksyn parasta antia. Syksyllä saa myös pukeutua ihanan lämpimiin neuleisiin ja villasukkiin, kuunnella ihanaa musiikkia, leipoa ja fiilistellä ruskan värejä. Kun huomaa pienen hymyn tulevan kasvoille ja rauhan laskeutuvan mieleen niin tehtävässä on onnistuttu. Tämän jälkeen fiilistä voi lähteä levittämään ympärilleen. Hymyilkää ja sanokaa kaverille jotain piristävää. Tehdään tästä syksystä paras :)
Ihania viikonloppuja kaikille ^^
Btw, katsokaa tuo video, jos se ei ole vielä silmiinne osunut, miltein taattu nauruhetki ja päähän jäävät sanat. :D
Ja muut saman tyypin videot sitten ihan samaa luokkaa, ei ihan avarage music :DD
